Tänään oli se hetki, kun oli aika toteuttaa viimematkalla väliin jäänyt tiikeri temppelin vuoren valloitus. Viime kerralla tutustumme kyllä temppelialueeseen, mutta emme kiivenneet portaita huipulle.

Aamulla ostimme lähikaupasta runsaasti juomaa mukaan. Kaupan ulkopuolella taksikuskit tarjosivat jo kyytejä. Tingattuamme (kuten tapana on) saimme ”kiinteästä” listahinnasta kolmanneksen pois. Onneksemme satuimme saamaan kylän komeimman taksin, jonka kuljettaja oli siitä hyvin tietoinen. Matka tiikeri temppelille kesti reilut 20 min. Auto ja sen ylpeä kuljettaja jäi odottamaan, kun lähdimme valloitus retkelle.

Niin me kolme urheaa lähdimme kipuamaan ylös. Matkaa huipulle on 1237 porrasta. Vaikka olimme lähteneet aamulla aikaisin (noin 8.30) aurinko oli jo korkealla ja lämpötila lähenteli varmaan 30 astetta. Nousu on jyrkkää ja kaikki portaat erikorkuisia ja syvyisiä, välillä koko jalka ei mahtunut portaalle. Välillä äänekkäästikin läähättäen ja hikeä kuivaillen saavutimme huipun noin puolentunnin kipuamisen jälkeen.

Saapuessamme huipulle siellä ei ollut muita, saimme rauhassa antaa pulssin laskea ja suuremman hien kuivua. Upeita maisemia oli kiva ihastella viilentävässä tuulessa.

Alaspäin matka taittuikin huomattavasti mukavammin ja nopeammin. Oli jo helppo hymyillä kun vastaan tuli puuskuttavia ihmisiä. Tosin loppumatkasta tunsimme pohkeissamme väsymyksestä johtuvaa tärinää.  

Matkaseuralaisemme jäi vielä ihastelemaan ylös maisemia.

Tämä kirppuinen piski oli se kolmas kipuaja. Se kulki mukanamme alimmalta portaalta ylös asti. Tuskin oli sille ekakerta, mutta läähätti kyllä aika kovasti. Välillä se kävi juomassa matkalla olevista avonaisista vessoita.

Alhaalla ihastelimme vielä hetken temppelialuetta. Matkaoppaissa kerrotut ja viimekerralla havaitut varastelevat apinat pysyttelivät tänään kauempana ihmistä.

Palasimme takaisin taksille hikisyyttämme hieman nolostellen, mutta kylän komein taksi kuljetti meidät mukisematta takaisin hotellille.

Retkemme kesti kokonaisuudessaan noin kolme tuntia ja nestettä kului noin kolme litraa. 

Iltapäivällä lähdimme Subin kautta rannalle ”venyttelemään pohkeitamme”.

Eilen löysimme mukavan nettikahvilan, johon varmasti tänäänkin suuntaamme läppäri kainalossa blogia lähettämään.